Jops! Prologi tuli.  En ole varma että jos sitten saan tämän loppuun aloitanko edes uuttta. Mutta siihen on aikaa!

 Ketään ei innostu uudesta osastani, koska ei varmana ketään pidä tästä. :(

Taustamusiikki (avaa välilehdessä, tai uudessa ikkunassa)  

Kerran tyhjään kaupunkiin oli muutta perhe nime Sel. Perheessä oli nainen, Alice mies, Ashton. He olivat rakastettuja, joten päättivät hankkia lapsen. Alice on viimeisiä päivänsä raskaana. He odottavat vauvaa kovasti!

 Alice istui sohvalla. (Miksi aina aloitan sohvalla istumisella?) Isolla mahalla on todellakin vaikeaa kävellä tai juosta, Alice odotti vauvaa kovasti, koska siitä vauvasta voisi ehkä tulla perijä. Mutta mistä sen tietää?

 

Alice tunsi pientä kipua mahassa ja muussakin paikassa, mutta yritti olla välittämättä. Mutta kipu yltyi.

 

Alice pompahti pystyyn ja huusi. Lapsi vedet olivat tulleet. Hän huusi niin kovaa kun pystyi. Missä Ashton on kun häntä tarvitaan?! Kipu oli kamala. Alice ei edes tiennyt pysyisikö hengissä ennenkuin vauva tulisi.

 

Alice puristi hampaat yhteen ja yritti saada ääntä kurkustaan. "A-Ashton, t-tule tänne!" Ei vastausta.

Missä se luuraa?

 

Alice pisti kädet nyrkkiin, ja ponnisti. Vauva tulisi, hän oli satavarma siitä! 

  

"Nyt se tulee!"

Kertojana Alice.

 

 Näin rakkaan poikani ensimmäisen kerran. Hän katsoi minua lutuisilla silmillään väsyneesti. Hänestä tulisi Thomas, olen varma siitä.

 

 Hän peri kaiken. Tietysti. Koko sukumme on lila silmisiä, ja vaalea ihoisia. Olemmehan vampyyreitä. Me peitämme ihomme, ettei meitä tapettaisi.

 

 "Voi pikku Thomas." Lepertelin itkevälle pojalleni hymyillen. Huusin Ashtonin paikalle katsomaan ihanaa esikoistamme.

 

Ashton tuli juosten paikalle, ja huusi: "Mitäh? Palaako täällä?" Katsoin nauraen miestäni. Ei, ei todellakaan pala.

 

 "Ei todellakaan pala, kömpelys. Ota nyt sun esikoises syliin, mulla tuntuu vielä oudolta." Sanoin kun Ashton otti hermostuksissaan Thomasin syliin.

  

"No pidä sitä nyt helvetti! Älä riehu! Eks osaa muka yhtään?" Sanoin nauraen. Kunnes kipu yltyi taas.

 

 Taas kerran ponnistin suu auki. " Vittu! Auta nyt vähän kömpelys! Mä kuolen!"    Mun mielestä tää kuva on hauska. Nainen synnyttää tuskissaan, ja mies ei edes välitä! XD

 Nyt kertoja kertoo: 

 Alice ponnisti ja synnytti terveen tyttölapsen. Sille tulisi nimeksi Ana. Ana peri samat geenit, tietenkin.

 

 " Meille siunattiin enkelikin. "

Siinä meni taas prologi!

 Mitäs piditte. Mä toivon et osa tulee aikasemmin. Ja että tämä edes jatkuisi! Peukut pystyssä vaan!